Alpakankohtaista

Alpakankohtaista-blogissa julkaistaan kahden viikon välein ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskeluun, työelämään ja tutkimukseen liittyviä postauksia.

Jos mielessäsi on aihe, jota toivoisit blogin käsittelevän tai jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä Spatikan viestintävastaavaan Alisa Vänttiseen (vanttinen.alisa.l [ät] student.uta.fi).

Blogi on kesätauolla 11.6-1.9.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Kandi- ja gradukokemuksia

Saatuani pyynnön kertoa omista opinnäytekokemuksistani ajatus siirtyi luonnollisesti kandin ja gradun tekoaikoihin. Yllätyksekseni en kuitenkaan muistanut enää kandin otsikkoa (piti luntata laitoksen sivuilta) ja gradukin tuntui kadonneen jonnekin muinaishistoriaan. Todellisuudessa gradun palauttamisesta on aikaa hiukan alle vuosi ja vastaavasti kandin palauttamisesta noin kaksi vuotta. Mielestäni tämä totaalinen unohdus kuvaa yhtäältä ei niin miellyttävää opinnäytetyön vääntöprosessia ja toisaalta sitä merkitystä mikä töillä on omalla kohdallani ollut niiden valmistumisen ja oman valmistumiseni jälkeen.

Kandi: (2008): Viestintä osaamiskeskusten toiminnassa. Finn-Medin toimijoiden kokemuksia viestinnästä osaamiskeskusohjelman toteutuksen apuvälineenä
Aloitin kandin suunnittelun kandiseminaarissa syksyllä 2006. Tavoitteenani oli vaatimattomasti tutkia aihetta jota ei juurikaan olisi aikaisemmin tutkittu. Tässä vaiheessa ei tullut mieleen että uudesta aluevaltaus voisi työn edetessä aiheuttaa minkäänlaisia hankaluuksia.

Olin kiinnostunut innovaatiojärjestelmistä ja viestinnästä. Tavoitteenani oli tutkia miten innovaatiojärjestelmän eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja sitä kautta innovaatiojärjestelmän toimivuutta voisi edistää tehokkaan ja toimivan viestinnän avulla. Lopuksi käytännön syistä innovaatiojärjestelmän roolia päätyi esittämään Finn-Medi. Työn edetessä aihe osoittautui melko laajaksi ja tuntui että siinä olisi ollut aineksia ennemmin väikkärin kuin kandin tekoon. Myöskään täysin suoraan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta en löytänyt vaan teoria rakentui pääasiassa innovaatiojärjestelmiin ja viestintään liittyvän kirjallisuuden pohjalta.

Kandin aihevalinnasta oli kuitenkin omalta kannaltani etua, sillä pitkälti tämän perusteella pääsin suorittamaan työharjoittelua Tampereen yliopistolle TaSTIin, eli tieteen-, teknologian- ja innovaatiotutkimuksen yksikköön. TaSTIssa sain myös käyttää osan työajasta kandin tekemiseen. Tästäkään huolimatta kandi ei valmistunut aivan itselleni asettamassa aikataulussa, vaan palautin sen lopulta keväällä 2008. Kandin loppuun viemistä viivästytti toisaalta se että sain harjoittelun päätteeksi tutkimusapulaisen töitä TaSTIsta, mutta ennen kaikkea loppuvaiheen loputon pilkun viilaaminen. Siinä vaiheessa kun samaa työtä on pyöritellyt yli vuoden, se alkaa väistämättä näyttää ehkä jopa maailman huonoimmalta työltä…Kandi oli lopulta pakko palauttaa kun gradumahdollisuudet puuttuivat kuvioon. Suoriuduin kandista lopuksi omasta mielestäni (arvosteluasteikolla mitattuna) hyvin, eikä kuitenkaan kukaan kavereita ja perhettä lukuun ottamatta edes ole tähän päivään mennessä ollut kiinnostunut arvosanasta…


Gradu (2009): Oslon alueen työmarkkinoiden kansainvälistymispalvelujen kehittyminen
Koska kandin aihepiiri oli melko laaja, olisi yksi mahdollinen askel ollut gradun jatkaminen samasta aiheesta. Pyöriteltyäni kuitenkin kandia melkein 1,5 vuotta, alkoi aihepiiri kuitenkin kokonaisuutena etoa niin paljon, että päätin vaihtaa aihetta. Kandikokemusten perusteella päätin myös että gradun aiheen pitää olla mahdollisimman simppeli ja kohtuullisessa ajassa toteutettava.

Koska työsuhteeni TaSTIssa jatkui, sain sieltä tukea aiheen valintaan ja lopuksi pääsin tekemään gradua osana uutta vasta alkanutta projektia. Projektissa tutkittiin työmarkkinoiden kansainvälistymispalveluja pääkaupunkiseudulla ja oma osuuteni oli toteuttaa case-tutkimuksen tyyppinen katsaus Oslon alueen työmarkkinoiden vastaavista palveluista. Gradun tekeminen osana projektia asetti jonkinlaiset aikarajat, mistä olin tyytyväinen. Aloitin graduseminaarissa tammikuussa 2008 ja Oslon tapauksen raportoinnin oli oltava valmis vuoden loppupuolella. Samaan pakettiin kuului myös neuvontaa projektin vetäjältä.

Toteutin gradun haastattelut Oslossa keväällä 2008 ja tapauksen kuvaus siltä osin kuin projekti edellytti, oli valmis loppuvuodesta. Graduun tarvittiin kuitenkin muutakin kuin kuvailua Oslon työmarkkinoiden kansainvälistymiseen liittyvistä palveluista, joten gradu itsessään ei ollut valmis projektin päättymisen aikaan. Gradun toteuttaminen osana projektia on varmasti monelta osin erilainen prosessi kuin yksin puurtaminen (esimerkiksi sen tekemisestä maksettiin). Toisaalta gradussa pitää olla kuitenkin myös paljon omaa pohdintaa, eikä sitä voida mielestäni toteuttaa täysin ulkopuolisista lähtökohdista. Aihepiirin hyvin tuntevalta asiantuntijalta (esim. projektin vetäjä) voi saada tärkeää apua, mutta toisaalta on tehtävä päätös siitä mikä on sopiva määrä apua? Useaan otteeseen epäilin sitä, mitkä ovat omia ajatuksiani ja mitkä projektin lähtökohtia tai muiden näkemyksiä. Siitä huolimatta että tietyt teoreettiset näkemykset ovat melko yksiselitteisesti tulkittavissa, samaankin aihepiiriin liittyy yllättävän erilaisia näkemyksiä ja lähestymistapoja. Näiden lisääminen omaan gradupohdiskeluun aiheutti paikoin jokseenkin stressaavia tilanteita. Tärkeänä stressitilanteiden purkuna toimivat useat Karppi-istunnot. Aina ei ollut niin selvää mitä tieteellistä tapaamisista jäi käteen, mutta ainakin joku kuunteli ja vakuutti että en ole tyhmä kun ajattelin niin kuin ajattelin ja osaan ihan oikeasti (vaikka en ymmärtänyt mitä osasin) ja gradukin valmistuu kyllä joskus (koska muka?!).

Kaikeksi ihmetyksekseni gradu valmistui, osana muita töitä ja muiden töiden ohella ja myös minä valmistuin keväällä 2009.

Mitä tästä kaikesta jäi käteen
Muutamat yksittäiset mieleen tulevat asiat ovat hyvin käytännön läheisiä. Gradun teon loppuvaiheessa ymmärsin että väliotsikoiden keksiminen helpottaa oikeasti työn rakentamista. Uuden idean saa nopeasti muotoiltua otsikkotasolle ja jos tähän lisätään vielä muutama lause tai ranskalainen viiva tulevan kappaleen sisällöstä, ollaan jo yllättävän pitkällä. Kappaleita voi myöhemmin joutuu yhdistelemään tai lisäämään, mutta otsikointi auttaa kirjoitusprosessin etenemistä. Kun opinnäytetyö alkaa olla loppusuoralla, tuntuu siltä että koko työ pitäisi tehdä uudestaan. Tämä kuitenkin tarkoittaa (toivottavasti) sitä että prosessin varrella on tapahtunut oppimista. Työn palauttamisen jälkeen varmaan jokaisen työhön jää jotain (ainakin pieniä) virheitä, omalle tekstille sokeutuu sen verran hyvin. Uskottelin kuitenkin itselleni etenkin gradua palauttaessa, että lopputulos on paras mahdollinen sillä osaamisella ja niissä puitteissa, mitä työn tekemis- ja palautusajankohtana on olemassa/käytettävissä.

Ennen kaikkea olen siis oppinut jotain tutkimuksenteosta. Koko opiskelurupeaman myötä on kehittynyt jonkinlainen kyky hahmottaa isompia kokonaisuuksia ja sen myötä havaita erilaisia syy-seuraussuhteita. On kuitenkin vaikeaa sanoa mitä olen oppinut itse opinnäytteiden tekemisestä ja mitä tutkimusapulaisen/tutkijan työn kautta. Omalta kannaltani tärkein opinnäytteisiin liittyvä asia on ollut työpaikka (vaikkakin projektiluontoista, työpaikka kuitenkin). Pääsin kandivaiheessa TaSTIin jossa työskentelin yhteensä 2,5 vuotta, jonka jälkeen siirryin ”kotilaitokselle” jatkamaan tutkijan työtä. Näin jälkikäteen viisastelisin, että opinnäytteisiin kannattaisi suhtautua sopivalla vakavuudella, muistaen kuitenkin että se on vain opinnäytetyö…

Elina Pihlajamaa(Tutkija, HM 2009, HK 2008)


Kirjoittaja on Regio:n puheenjohtaja vuodelta 2006

0 kommenttia:

Lähetä kommentti