Alpakankohtaista

Alpakankohtaista-blogissa julkaistaan kahden viikon välein ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskeluun, työelämään ja tutkimukseen liittyviä postauksia.

Jos mielessäsi on aihe, jota toivoisit blogin käsittelevän tai jos haluat kirjoittaa blogiin, otathan yhteyttä Spatikan viestintävastaavaan Alisa Vänttiseen (vanttinen.alisa.l [ät] student.uta.fi).

perjantai 14. toukokuuta 2010

Aluetieteilijä eksyi bittien ja ruostumattoman teräksen maailmaan!

Aurinkoista loppukevättä kaikille aluetieteen opiskelijoille ja terveiset Outokummulta! Alkuun ehkä lyhyt esittely on paikallaan ja selitys myös sille miten ihmeessä aluetieteilijä on eksynyt ruostumattoman teräksen bisnekseen Outokummulle - insinöörien ja kauppatieteilijöiden sekaan.

Nimeni on siis Krista Puustelli-Lahti ja kulutin Tampereen yliopiston luentosalin penkkejä vuosina 1997-2001 pääaineenani Aluetiede. Syy miksi valkolakin painamisen jälkeen eksyin Tampereelle ja Aluetieteen pariin on varmaan monen sattuman summa, koska selkeää näkemystä ei urasuunnitelmista muistaakseni ollut. Vietin lukion jälkeen välivuoden, jonka aikana suoritin Eurooppa-opintojen appron ja käsiini eksyi Kultalahden alueiden Eurooppaa käsittelevä kirja…hmm..mielenkiintoista. Euroopan Unioni ja siihen liittyvä alkoi kiinnostaa yhä enemmän ja piste i:n päälle oli, kun huomasin Tampereen yliopiston hakuoppaassa Aluetieteen ja samaisen Alueiden Eurooppa –kirjan, jota olin jo lukenut monta kertaa kannesta kanteen Eurooppa-opintojen yhteydessä. Ei muuta kuin hakemuspaperit sisään ja pääsykokeeseen! Ja syksyllä 1997 syyskuun ensimmäisellä viikolla opinnot alkoivat!

Opinnoissa heti tositoimiin!
Opiskelijaelämä vei heti mukanaan! Muistan erityisesti Olli Kultalahden ja Lauri Hautamäen ensimmäisen vuoden luennot Aluetieteen perusteista, Markku Sotaraudan strategisen suunnittelun kurssit ja ennen kaikkea opiskelutoverit. Jarin ja Varpun kanssa teimme suorastaan legendaarisen tutkimustyön Kylmäasemista, jota vieläkin muistelen suurella lämmöllä! Parasta aluetieteen opinnoissa oli, että opiskelijat laitettiin heti tositoimiin – tekemään tiimityötä, tutkimussuunnitelmia ja toteuttamaan niitä. Nämä ovat varmasti niitä suurimpia anteja, joita aluetieteen opinnoista olen vienyt työelämään asti! Saamaan tuloksia aikaan, eikä vain istumaan luennoilla!

Opiskelija elämään kuului tietysti ”ankara biletys”! Kaivoin tänä vappuna esiin vanhat myrkyn vihreät Staabin haalarit ja muistelin mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä. Oli bommareita, kyykkää ja vappuna yöväenbileet. Akateeminen vartti tuli nähtyä sekä tietysti Goom – risteily! Huh…rankka opiskelu vaatii rankat huvit!

Sivuaineopintoina minulla oli hallintotiedettä, tilastotiedettä ja yrityksen hallintoa. Myös kieliopinnoista oli suurta hyötyä työuraa ajatellen. Työharjoittelussa seurasin Kolehmaisen Jarin esimerkkiä Työelämän Tutkimuskeskukseen. Näin läheltä millaista tutkijantyö on ja se melkein veikin mukanaan, kunnes tuli päätöksen aika: lähtisinkö kotikonnuille Harjavaltaan Outokummulle kesätöihin vai tarttuisinko mahdollisuuteen toimia tutkimusassistenttina eräässä Työelämän Tutkimuskeskuksen Elinikäisen Oppimisen –projektissa? Outokumpu vei voiton ja sillä tiellä ollaan edelleen 9 vuoden jälkeen!

Takaisin Piipun juurelle!
Kesätyön jälkeen pääsin Outokummulla mukaan globaaliin tietojärjestelmä projektiin, jossa oma roolini oli työskennellä henkilöstöhallintomoduulin implementoinnissa. Samalla tuli eteen muutto pääkaupunkiseudulle Espooseen. Toimin projektissa kouluttajana ja tiimin jäsenenä ja reissasin alkuun Suomessa, Norjassa, Hollannissa ja Englannissa. Projektin jälkeen siirryin konsernin henkilöstönkehittämisen puolelle sisäisten koulutusohjelmien pariin, sekä e-oppimisen ja koulu - ja yritysyhteistyön hankkeisiin. Vuonna 1997 otin henkilöstöhallinnon projektipäällikön tehtävät vastaan ja vedin globaalin henkilöstöhallinnon IT projektin ja samalla siirryin myös esimiestehtäviin. Nyt IT - projektin jälkeen vastaan edelleen Outokummun globaalista HR järjestelmästä ja prosessien kehittämisestä.

Summa summarum
Loppuun voisi todeta, että vaikka nykyinen tehtävä tuntuu olevan aika kaukana aluetieteen piiristä, opinnot antoivat monia hyviä valmiuksia uralle. Kokonaisvaltainen ja analyyttinen ajattelutapa ja muiden näkökulmien ymmärtäminen ja uusien ratkaisujen etsiminen on kullanarvoista osaamista niin julkisella kuin yksityisellä puolella! Projektien vetämiseen, tiimityöhön ja tulokselliseen toimimiseen kansainvälisessä yrityksessä tarvitaan moniosaamista , jota mielestäni Tampereen Aluetieteen laitos tarjoaa. Joten kokemuksen syvällä rintaäänellä suosittelen aluetieteilijää hakeutumaan myös yksityiselle sektorille – kyllä insinöörien ja kauppatieteilijöiden sekaan mahtuu uutta ja erilaista ajattelua tuova aluetieteilijä oikein hyvin! Tsemppiä opintoihin!!

Krista Puustelli-Lahti

(ps. Jarille ja Varpulle terkkuja)

1 kommenttia:

Varpu Kujala kirjoitti...

Tervehdys Krista!
Kiitos terveisistä!
Tosiaan, meidän tutkimusmenetelmäkurssi on muistelemisen arvoinen! Meillä on ihana, toimiva ryhmä: jokainen piti kiinni sovituista aikatauluista ja lupaamistaan toimenpiteistä. Homma eteni ja tulostakin syntyi.

Vapaamatkustajat eivät myöskään itse saa mitää tekemisestä, joten jokaisen opiskelijan kannattaa olla aktiivinen. Ryhmätyössä saa vuorovaikutus- ja sosiaalisiakin taitoja kehitettyä. Niistä voi olla korvaamaton hyöty työelämässä.

Lähetä kommentti