Alpakankohtaista

Alpakankohtaista-blogissa julkaistaan kahden viikon välein ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskeluun, työelämään ja tutkimukseen liittyviä postauksia.

Jos mielessäsi on aihe, jota toivoisit blogin käsittelevän tai jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä Spatikan viestintävastaavaan Alisa Vänttiseen (vanttinen.alisa.l [ät] student.uta.fi).

Blogi on kesätauolla 11.6-1.9.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Ympäristöpoliitikon alumnitarina; Paula Hakola

Tulin opiskelemaan ympäristöpolitiikkaa Tampereen yliopistoon vuonna 1999. Alusta alkaen pidin ihan hyvää tahtia opinnoissani. Mielestäni oppiaineen hyvä puoli oli se, että kurssien suorittamisen järjestystä pystyi melko hyvin muovaamaan omiin aikatauluihin sopivaksi. Tein töitä kirjakaupassa ja kaupan kassalla opintojeni ajan. Pystyin hyvin sovittamaan pari työpäivää ja yliopisto-opinnot yhteen. Gradun tein vuonna 2002 aiheesta Bioenergia-alan innovaatiojärjestelmän kehitys Tampereen seudulla, mutta valmistumispaperit otin yliopistolta vuonna 2003.

- Valmistumiseni jälkeen olin äitiyslomalla, mutta vuoden 2004 alusta eteenpäin toimin kolme vuotta tutkimus- ja projektipäällikön tehtävissä Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa (Turun kauppakorkeakoulun Tampereen yksikkö). Näissä tehtävissä sain hyviä yrityskontakteja ja laajan verkoston. Keskityin energia-alan verkostoitumiseen ja uusiutuvan energian teknologiakehitykseen liittyviin hankkeisiin.
- Syksystä 2006 vuoden 2007 loppuun toimin äitiyslomasijaisena Metso Automation Oy:llä voimalaitosten ympäristösovellusten tuotepäällikkönä. Myin kehittyneitä päästövalvontaratkaisuja voimalaitoksille. Otin melkoisen loikan insinöörimaailmaan, mutta sisulla ja uteliaisuudella - ja osin aiemmassa työssäni kertyneellä asiantuntemuksella perehdyin voimalaitosten saloihin.
- Tämän jälkeen olin toisella äitiyslomalla. Elokuusta 2009 alkaen olen toiminut Tampereen energiateknologian osaamiskeskuksen vetäjänä eli kehityspäällikkönä Hermia Oy:llä. Tässä tehtävässä olen päässyt edistämään verkostoitumista sekä yritysten, tutkimuslaitosten, rahoittajien että pääomasijoittajien välillä. Työ on erittäin vaihtelevaa ja mielenkiintoista.

Pätkätöitä ei kannata säikähtää: niitä minäkin olen tehnyt aina. Loppujen lopuksi ilman pätkätöitä en olisi saanut näin nopeasti näin monipuolista ja kattavaa työkokemusta.

Ympäristöpolitiikan opintojen paras puoli oli kokonaisuuksien ja syy-seuraussuhteiden hahmottaminen. Erilaisissa työtehtävissäni olen törmännyt jatkuvasti siihen, että kattava ymmärrykseni ympäristöalasta on melko poikkeuksellista: esimerkiksi insinööri- ja kauppatieteet katsovat ympäristöaspektia melko suppeasti.

Jotta opintojen jälkeen voi saada haastavia ja mielekkäitä työtehtäviä, on erityisen tärkeää jollakin tavalla fokusoitua jo opiskeluaikana, viimeistään kandi- tai gradututkintovaiheessa, mutta mahdollisesti jo harjoitustöiden sisällön kautta. Itse keskityin jo toisen opiskeluvuoden aikana mahdollisimman pitkälti energia-asioihin, koska ne kiinnostivat minua eniten, ja uskoin energia-alan olevan tulevaisuuden alaa sekä teollisuudessa että yhteiskunnassa ylipäätään. Taisin olla oikeassa: energia-alasta ja sen ympäristövaikutuksista tuli todellinen kuuma peruna 2000-luvun aikana.

Sivuainettani aluetiedettä olen pystynyt hyödyntämään matkan varrella erilaisissa innovaatio- ja yritysverkostoja käsitelleissä työtehtävissä.

Mitä graduun tulee, niin kullanarvoinen vinkki kuuluu tässä: ei proffia, vaan elämää varten. Hyvässä hengessä voidaan löytää graduaihe, joka tukee sekä laitoksen tavoitteita että omia päämääriä. Jos tässä tulee ristiriitaa, ovat kompromissitkin mahdollisia. Opiskelija kuitenkin on itse vastuussa omasta jatkostaan työmarkkinoilla, joten itse painokkaasti toteankin, että myös ympäristöpolitiikan graduissa kannattaa tähdätä käytännön tason tutkimiseen ja löydöksiin, mikäli on kiinnostunut työllistymään esimerkiksi yritysten tai kuntien palveluksessa. Tutkimusura on asia erikseen, ja silloin teoreettisempikin tarkastelutapa kantaa. Itselleni oli alusta alkaen selvää, että haluan toimia yrityksessä.

Terkuin, Paula Hakola

0 kommenttia:

Lähetä kommentti