Alpakankohtaista

Alpakankohtaista-blogissa julkaistaan kahden viikon välein ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskeluun, työelämään ja tutkimukseen liittyviä postauksia.

Jos mielessäsi on aihe, jota toivoisit blogin käsittelevän tai jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä Spatikan viestintävastaavaan Alisa Vänttiseen (vanttinen.alisa.l [ät] student.uta.fi).

Blogi on kesätauolla 11.6-1.9.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Ympäristöpolitiikan opiskelijasta ympäristöpäälliköksi ja Luonto-Liiton pääsihteeriksi

Päädyin lukemaan ympäristöpolitiikkaa sattumalta. Olin aikanaan valmistunut ammattikoulusta tietoliikennealalle. Työskentelin Espoossa tyytyväisenä huoltoinsinöörinä selvittämässä tietoliikenneverkkolaitteiden vikoja. Worldwatch-instituutin Maailman tila -kirjojen ja Rio de Janeiron kestävän kehityksen huippukokouksen (1992) myötä olin kuitenkin innostunut myös ympäristökysymyksistä.

Silloinen tyttöystäväni pyrki lukion jälkeen yliopistoon. Selaillessani opinto-oppaita huomasin Tampereen yliopistossa mahdollisuuden lukea ympäristöpolitiikkaa. Kurssikirjoina näytti kaiken lisäksi olevan juuri niitä teoksia, joita olin jo muutenkin lueskellut. Päätin hakea sisään. Silloin oli vuosi 1998.

Pääsykoekiintiössä sisään – opintoja töiden ohella

Koska en ole käynyt lukiota, piti sisään päästä pelkän pääsykokeen perusteella – eli olla yksi niistä viidestä henkilöstä, jotka reilun sadan hakijan joukosta valittiin pääsykoetulosten perusteella. Pääsykoekirjana toimi Maailman tila 1997. Luin sen läpi kymmenen kertaa. Minua onnisti. Pääsin sisään ensimmäisellä yrittämällä.

En kuitenkaan halunnut jättää kiinnostavaa työtäni tai muuttaa Helsingistä Tampereelle, joten päätin suorittaa opinnot Helsingistä käsin kokopäivätyön ohella. Opiskelu kun oli minulle enemmän intohimoinen harrastus. Näin alkoivat viikottaiset junamatkat Helsinki-Tampere välillä sekä esseiden kirjoittaminen ja tenttikirjojen luku iltaisin ja viikonloppuisin.

Ainejärjestöistä kansalaisjärjestöihin

Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana päädyin silloiseen ainejärjestö Perusvoimaan ja ylioppilaskunnan ympäristöjaostoon. Samalla löysin ihmisiä, jotka lähtökohtaisesti jakoivat samoja arvoja ja huolia maailman tilaa ja ympäristöä kohtaan.

Opiskelijana ovet aukenivat mitä mielenkiintoisimpiin paikkoihin ja seminaareihin. Päädyin esimerkiksi Nuori Vihreä Vaikuttaja -kurssille Brysseliin ja sen myötä perustamaan Vihreiden nuorisojärjestöä Vihreitä Nuoria ja Opiskelijoita vuonna 1999.

Perusvoiman, ylioppilaskunnan ympäristöjaoston ja Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden lisäksi löysin itseni aika nopealla tahdilla Maan ystävien ilmastokampanjasta ja Vaihda Virtaa -kampanjasta, ydinvoimaa vastustaneesta Valtavirta -verkostosta sekä lopulta Maan ystävien puheenjohtajan paikalta vuosina 2003-2004.

Sivuaineina hallintotiede, filosofia ja sosiologia

Työni puolesta olin erityisen kiinnostunut johtamisesta ja organisaatiokulttuurista. Luonnollinen sivuainevalinta oli näin hallintotiede. Hallintotieteen opinnot antoivat valtavasti teoreettista pohjaa sille käytännön työelämälle, jossa päivittäin toimin. Erityiskiitos Timo Keski-Petäjälle aivan loistavista ja tajuntaa-avaavista luennoista!

Muita sivuaineita olivat filosofia ja sosiologia, jonka suoritin Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa. Nämä aineet valitsin puhtaasti siltä pohjalta, että ne kiinnostivat minua kaikkein eniten ja sain näin lukea huippukiinnostavia kirjoja, istua mielenkiintoisilla luennolla ja kirjoittaa aiheeseen liittyviä esseitä.

Ympäristöpolitiikan laitoksella oli mahtava ja avoin meininki! Vaikka tein opintoja Helsingistä käsin ja vierailin laitoksella keskimäärin vain kerran viikossa, tuli siitä nopeasti henkinen kotini. Erityisen kiitoksen haluan sanoa ympäristöpolitiikan professori Yrjö Hailalle ja silloiselle laitoksen yliassistentille Pekka Jokiselle. Heidän kannustus ja joustavuus oli aivan ratkaiseva oman opintomenestykseni kannalta.

Muutoksia töissä ja johtamistaidon erikoisammattitutkinto

Ympäristöpolitiikan opintojen myötä myös kiinnostuksen kohteet muuttuivat. Töissä tietoliikennealalla etenin ensin vetämään kansainvälisiä kehitysprojekteja ja sen jälkeen esimiestehtäviin.

Uusien haasteiden myötä suoritin töiden, yliopisto-opiskelun ja kansalaisjärjestöaktivismin ohella ammattikorkeakoulussa myös johtamistaidon erikoisammattitutkinnon. Ennen valmistumista hallintotieteen maisteriksi minusta tuli myös silloisen työpaikkani ympäristöpäällikkö. Näin sain näköalapaikan tietoliikennealan ympäristökysymyksiin.

Ympäristöpäälliköstä, jatko-opiskelijaksi, ilmastovastaavaksi ja pääsihteeriksi

Intohimoni olivat kuitenkin valmistumisen myötä jo toisaalla. Opiskeluaikoina olin toiminut Maan ystävien puheenjohtajana ja ollut itse järjestämässäni työharjoittelussa Perussa ympäristöjärjestössä. Aluksi tein jatko-opintoja tietoliikennealan töiden ohella ottaen välillä opintovapaata.

Ympäristöjärjestötyöt veivät kuitenkin mennessään. Useiden luottamustehtävien saattelemana siirryin Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastovastaavaksi keväällä 2008. Tästä matka jatkui syksyllä 2009 nykyisiin hommiin Luonto-Liiton pääsihteeriksi. Jatko-opinnot, väitöskirja ja erilaiset tutkimustyöt ovat kuitenkin edelleen työn alla.

Tein maisterin tutkinnon kahdeksassa vuodessa (1998-2006) kokopäiväisen työn ohella Helsingistä käsin samalla kun toimin aktiivisesti eri kansalaisjärjestöissä. Se oli mielestäni aika hyvä suoritus enkä tiedä onnistuisiko sama enää uudestaan. Se valtava innnostus, energia ja vimma sekä mainiot ihmiset, joihin matkan varrella tutustuin antoivat kuitenkin jotain sellaista voimaa, että opiskeluaikana ei koskaan tarvinnut tuntea itseään väsyneeksi vaan motivaatiota riitti loppuun asti.


Leo Stranius
Ympäristöasiantuntija, Luonto-Liiton pääsihteeri ja hallintotieteiden maisteri (ympäristöpolitiikka)

Blogini on valittu Suomen ympäristöblogien ykköseksi maaliskuussa 2010. Lue lisää täältä: http://www.leostranius.fi

0 kommenttia:

Lähetä kommentti