Alpakankohtaista

Alpakankohtaista-blogissa julkaistaan kahden viikon välein ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskeluun, työelämään ja tutkimukseen liittyviä postauksia.

Jos mielessäsi on aihe, jota toivoisit blogin käsittelevän tai jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä Spatikan viestintävastaavaan Alisa Vänttiseen (vanttinen.alisa.l [ät] student.uta.fi).

Blogi on kesätauolla 11.6-1.9.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Alumnitarina - Pirita Lindholm

Lukion jälkeen mietiskelin, mitä lähtisin opiskelemaan. Valinta oli hankala, koska ainakaan minä en vielä tuossa iässä tiennyt millaista työtä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Ympäristöpolitiikasta oli juuri tullut pääainee samana vuonna kun pääsin lukiosta. Kävin tuolloin tutustumassa yliopistolla, kuulin esityksen ympäristöpolitiikasta ja innostuin.

Ensimmäiset opiskeluvuodet menivät yliopistoon tutustuessa. Näin jälkikäteen ajateltuna olin tuolloin varsin naivi, ja ekat opiskeluvuodet olivat lähinnä kasvattavia. Ympäristöpolitiikan porukka oli kuitenkin tosi mukavaa ja tunsin koko ajan olevani oikeassa paikassa. Laajensin kuitenkin myös vähän horisonttia ja opiskelin pitkän sivuaineen Tampereen teknillisessä korkeakoulussa.

Parhaat muistikuvat opinnoista liittyvät opiskeluun pienissä ryhmissä: paljon kiinnostavia keskusteluita, harjoitustöitä, analysointia yhdessä. Opin liittämään asioita toisiinsa ja havaitsemaan nopeasti mikä on relevanttia ja mikä ei. Viihdyinkin opiskelemassa 6 vuotta. Tuona aikana tein myös töitä yliopistolla: ensin Ekokampuskoordinaattorina ja myöhemmin tutkimusapulaisena. Lisäksi jäin vielä töihin yliopistolle valmistumisen jälkeenkin.

Päädyin Brysseliin – oikeastaan vahingossa – noin 10 vuotta sitten. Sain silloin 6 kuukauden pestin Kuntaliiton Brysselin toimistosta tehtävänäni seurata EU:n ympäristöpolitiikkaa. Ja silla reissulla olen edelleen.

Innostuin Brysselin työympäristöstä (– ja löysin myös mieheni täältä). Kuntaliiton työrupeaman jälkeen olin onnekas ja löysin nopeasti töitä Euroopan kuntaliitosta. Siellä työskentelin ensin lähinnä paikallisen tason kestävän kehityksen prosessien kanssa ja vähitellen aloin keskittyä erityisesti ilmasto- ja energiapolitiikkaan.

Tämänhetkinen työni Climate Alliance nimisessä kaupunkiverkostossa on kiinnostava yhdistelmä asiantuntijatehtavia (esim. paikallistason hiilidioksiditaseet, kaupunkien energiasuunnitelmien ohjeistaminen) ja lobbarin töitä. Työ on erittäin vaihtelevaa ja hektistä ja kaksi pientä lasta tuovat oman lisän työtahtiin. Yliopistolta opin tiimityön tärkeyden – ideat kehittyvät kun niistä juttelee ja dokkarit paranevat kun kysyy neuvoja ja kommentteja kollegoilta. Tämä on helpottanut paljon työtäni. Osa-alue, johon olisin taas kaivannut enemman panostusta opiskeluaikana, on esiintyminen. Nykyiseen työhöni kuuluu paljon esitysten pitämistä, työryhmien vetämista seka kokousten järjestämistä.

Kokemukset ulkomaalaisilla työnantajilla ovat olleet erittäin kasvattavia, eikä aina positiivisessa mielessä. Mutkaton kanssakäyminen ja hierarkian puute, joita pidin tehokkuuskriteereinä Suomessa eivät todellakaan aina kuulu kuvaan täällä. Nyt olen kuitenkin onneksi sellaisessa asemassa, että pystyn itse ohjaamaan paljon työni sisältöjä ja suunnittelemaan prioriteetteja.

Mielestäni ympäristöpolitiikan opinnot antoivat minulle hyvän pohjan nykyiseen työhöni. Pidän edelleen yhteyttä laitokselle ja tulen aina hyvalle mielelle kun luen jatko-opiskelijoiden sahköpostiviestejä. Haaveenani on myös joskus edetä (ikuisessa) väikkäriprojektissani. Viime kesänä pystyin myös palkkaamaan harjoittelijan / kesätyöläisen laitokselta. Toivon, että voin myos tulevaisuudessa tarjota mahdollisuuksia opiskelijoille tutustua Brysselin työympäristöön.

Terveisin, Pirita

0 kommenttia:

Lähetä kommentti